Tämän viikon touhuja

Tällä viikolla onkin touhuttu suhteellisen paljon.

Keskiviikkoiltana tein Aikun kanssa treeniä ihan kotona olohuoneessa avon avustamana. Tehtiin edessä istumisharjoituksia, perusasennon hakemista sekä jääviä. Avo toimi naksuttimen haltijana naksautellen aina onnistuneita suorituksia. Ei sekään siis ihan hyödytön ole!

Edessä istuminen on kehittynyt mielestäni tosi hyvin eikä tuo enää oikeastaan tarjoa ollenkaan mitään puolittaista sivulletuloa tai muuta tyhmää. Aina välillä on toki peppu vähän vinossa, mutta siitähän ei sitten toki palkkaa tipu.

Perusasentokin alkaa taas olla hyvällä mallilla, nyt tarvisi tehdä paljon "paikallaan pyörimistä", jotta Aino oppisi hakemaan oikeaa paikkaa vielä paremmin.

Jäävät sujuu edelleen hyvin. Nyt mun vaan tarvis keskittyä niiden ennakoivien opetteluun, miten se voikin olla niin vaikeaa? Jotain olen sentään saanut aikaiseksi ja tässä on meidän jäävien ennakoivat:

Istuminen -> taputus vasempaan lapaan
Maahanmeno -> päähän taputus
Seisominen -> Selän mittainen silitys

Toinen asia, mitä mun pitäisi opetella ottamaan käyttöön on suullisen merkkisanan käyttö (=korvaa naksuttimella naksautuksen). Jotenkin se on vaan niin sairaan vaikeeta muistaa aina!

--

Torstaina tehtiinkin sitten kahdenlaista treeniä.  Ensin käytiin alkuiltapäivästä tekemässä lenkki kaupungin keskustassa. Mehän asutaan täällä syrjäkylällä ja hävettävän vähän on tullut vietyä Aikkua tuonne "ihmisten ilmoille". BH:ta ajatellen oonkin nyt ottanut tavoitteeksi käydä siellä pari kertaa kuussa. Yllättävän vähän Aikku reagoi yleiseen hälinään, mutta se meinaa mennä hieman yli ymmärryksen, että ihmisiä on hirmuisesti ympärillä eikä ketään saa moikata. Kaupungissa oonkin nyt palkannut Ainoa reilulla kädellä siitä ettei osoita kiinnostusta ympäristöön. Kaupunkikävely meni varsin hienosti ja olen tytön käytökseen hyvin tyytyväinen. Kuitenkin oltiinkin kaupungissa vielä pahimmpaan ruuhka-aikaan (14-16 välillä).

Kaupungista mun matka veikin sitten suoraan Orimattilaan katsomaan kaveria ja hänen vuotiasta poikaansa. Aikku sai  pari tuntisen visiitin viettää autossa, koska herkästihän tuo pienen pojan kaataa ihan vahingossa. Lisäksi kun talossa on kissoja niin ei tiedä, mikä olisi suhtautuminen ollut. Reippaasti Aikku oli autossa, onhan tuo siihen toki tottunutkin esimerkiksi hakutreeneissä. Itseä vaan hieman jännitti kun mulla oli "väärä auto" käytössä eikä ollut häkkiä. Tuhoja ei kuitenkaan tullut!

Orimattilasta ajeltiinkin sitten suoraan rotuyhdistyksen treeneihin Renkomäkeen (ja tämän takia Aikku siis mukana tuolla olassa olikin). Tehtiin taas tutusti seuraamista, jääviä sekä muutamat perusasennot+edessä istumiset. Meidän normaali "treenari" loisti poissaolollaan, joten tehtiin toisen ihmisen kanssa ja vähän vanhasta tavasta poiketen.

Torstainen "treenarimme" Niina oli sitä mieltä, että Aikku kannattaisi tällä hetkellä opettaa noin viitisen senttiä liian taakse. Tämä ihan siitä syystä, että kun vauhti ja vire kasvaa niin koira siirtyy aina eteenpäin ja kun Aikulla on tapana edistää niin tuon pitäisi estää se edistäminen. Lisäksi tehtiin treeni niin, että palkka oli kokoajan koiran saatavissa (nami käsi koiran naamalla) koska opeteltiin "uutta asiaa". Tällä hetkellä isoin ongelma on ehkä kuitenkin se, että mä meinaan palkata kokoajan liian eteen ja kävelen liian nopeasti. Liikaa käsiä ja jalkoja ja huomioitavaa, ei mulla koordinaatio riitä!

Jäävät sujui tutusti hyvin, tosin Niina huomasi Aikun menevän perse edellä maahan. Nyt sitten pitäisi tehdä treeniä sen eteen, jotta Aikku oppisi menemään etupää edellä. Tämän pitäisi vähentää jäävissä riskiä istumaan jäämisestä/puolittaisesta maahanmenosta sekä nopeuttaa tapahtumaa. Jotenkin tosi turhauttavaa tässä vaiheessa hio tuollaista "pikkujuttua", mutta koska se jatkossa on tärkeää niin eipä sitten muuta kuin treeniätreeniätreeniä...Lisäksi Niina huomautti siitä, että seisomisessa kannattaisi palkata niin, että puskee palkkaa Ainolle päin. Tällä tavoin ei koskaan synny tarvetta ottaa askelia eteenpäin.

Eteen tuleminen ja perusasento sujuivat Aikulta molemmat hyvin. Samaa ei voi sitten sanoa omistajasta. Niina huomasi myös minun pyytävän Ainon eteen niin, että omat jalkani ovat harallaan. Jotenkin automaattsesti olen tämän asennon oppinut ja nyt ois sit opeteltava seisomaan jalat yhdessä. Tämä ihan vain ulkoisista syistä eli jos olen haaraseisonnassa pyytäessäni koiran eteeni, en saa sivulle pyytäessäni vaihtaa omaa asentoani ja näyttäähän se harvinaisen typerältä, jos koira on perusasennossa kun minä seison haarat auki.

Tässä vielä demonstraatio, jossa jalkoja kuvastaa siis viivat ja piste esittää koiraa. Tästä sen varmaan ymmärtää selkeämmin...

Väärin: /\.
Oikein: ||.

Mutta miten se voi olla niin vaikeaa korjata oman kroppansa tekemisiä?! Tänään aion vielä ottaa maahanmenotreeniä sekä perusasentotreeniä avon avustuksella.

Viime viikolla ilmotin Ainon myös möllitokoon 16.4. ja nyt kaduttaa pahasti. Meillä on paletti vielä niin palasina että ei oikein ole mitään järkeä mennä. Mutta toisaaalta, tuo todennäköisesti on ainut epävirallinen mahdollisuus mennä treenaamaan kisaamista ja pääsenpä ainakin näkemään, miten Aino reagoi kun mua jännittää.